Olin todella onnellinen, kun löysin kodin ja “mökin” Kurjenrahkan kansallispuistosta, jossa elelen pupuja, peuroja ja lintuja seuraten. On voimaannuttavaa möyriä pihalla missä tahansa hynttyissä. Ja mikä parasta, todennäköistä on, että täältä ei kukaan kaada puita!

Valmistuttuni sain opettajan paikan ja opetin luonnonvaratuottajien perustutkinnon opiskelijoille villiyrttien käyttöä sekä ravitsemuksen ja kosmetiikan tuotteistusta. Halusin jakaa tietouteni suuremmalle yleisölle. Koronan aikainen etäkurssien pitäminen pakotti luomaan verkkokurssimateriaalia tietämättä, että olin tekemässä jotain paljon kestävämpää.

Valokin nimi löytyi sattumalta, kun kävelin kansallispuistossa ja huomasin taulun, jossa luki hilla, lakka sekä minulle vieras sana: valokki. Tiesin heti, että tässä se on, oman kurssialustani nimi. Valo merkitsee minulle paljon. Edesmennyt kissani oli nimeltään Valo.

Suunta muuttui, kun sukelsin villiyrttien maailmaan ja elinvoimani suorastaan räjähti. Olen sukuni ainoa kuusikymppinen, joka ei pode sairauksia tai käytä lääkkeitä. Tiedän, että olen tehnyt jotain oikein.

Hyödynnän villiyrttejä kaikessa, etenkin ruoassa ja kosmetiikassa. Saan ruokailusta valtavasti energiaa siinä missä ennen nuupahdin syötyäni. Kannan mukanani omatekoista villiyrttijauhetta, jota ripottelen ruokiin, kun syön ulkona. Se huvittaa muita.

Luonnonvaratuottajana minua innostaa erityisesti etsiä luonnollisia ratkaisuja terveyshaasteisiin, oli kyseessä sitten eläin, toinen ihminen tai minä itse. Kun tutulla koiralla oli vaikeaa vatsan kanssa, oli ihana nähdä, miten koirankeksit, joihin oli piilotettu villiyrttejä, saivat karvatassun vatsan rauhoittumaan.

Suomesta löytyy herkkiä hitaasti kasvavia lajeja, esimerkiksi kallioimarre ja isomaksaruoho, joista jälkimmäinen on apolloperhosen toukan ainoa ravinto. On vastuutonta, että jotkut käyttävät sitä ravinnokseen – ihmisille riittää ruokaa ilmankin. Jos menetämme apolloperhosen, menetämme myös jotain muuta; luonnossa kaikki perustuu kiertokulkuun.

Kun hortoilu lisääntyy, on riski, että myös luonnon turmeleminen lisääntyy. On todella tärkeää, että ainakin koulutetut luonnonvaratuottajat ja hortaohjaajat pitävät näitä asioita esillä, kun järjestävät kursseja. Esimerkiksi juuria, koivunlehtiä tai kuusenkerkkiä ei voi kerätä miten ja mistä tahansa. Kasvin kasvuedellytykset eivät saa kärsiä.

Luonnon lisäksi vaalin ihmisten erilaisuutta. Olen paitsi luonnonvaratuottaja, estenomi ja hortaohjaaja myös erityisopettaja. Opettajana olen oivaltanut, että erilaisuus on ehdottomasti suurin rikkaus ihmisyydessä. Omannäköinen elämä on jokaisen oikeus.

Tervetuloa alkujuurillemme nykyaikaa hyödyntäen,

Solei